Keittiö valmistuu

Kaikki keittiön yläkaapit ovineen on saatu paikoilleen. Niitä on myös varovasti täytetty astioilla. Kävimme etsimässä sopivaa liesituuletinta, mutta lähikaupungista ei löytynyt yhtään aktiivihiilisuodattimella varustettua mallia. Myyjä vain pudisteli päätään, ei sellaisia käytetä. Emme kuitenkaan aio alkaa tekemään reikää seinään poistoputkea varten, joten päätimme hankkia tuulettimen Suomesta. Se ei paina paljon ja ensi matkalla meillä ei pitäisi olla liiemmälti Suomesta tuotavaa tavaraa, joten saamme sen hyvin mahtumaan matkalaukkuun.

Muutama peitelista on vielä asentamatta ja alakaappien paikat säätämättä, mutta muuten keittiö alkaa olla valmis. Pieni hienosäätö jää seuraavalle matkalle. Olemme aika tyytyväisiä itseemme, että saimme kuin saimmekin melkein kaiken valmiiksi. Keittiön viimeistelyssä viimeiset päivät kuluivat monenlaisessä näpertelyssä erilaisten pienten yksityiskohtien kanssa. Isoina asioina ovat yläkaapit seinällä sekä lämpöpatterin asennus ja sen taustaseinän maalaus. Kylläpä tuo kohta muuuttikin muotoaan!

Lankomies ryhtyi tekemään vessaan ovea. Pitkällisen puhisemisen ja kiroamisen päätteeksi hän ilmoitti, että hankkimamme "paremmat" itävaltalaiset laudat on tarkoitettu lähinnä lentokoneiden propelleiksi, niin kieroja ne kaikki olivat. Oven sovittaminen reikäänsä ei tahtonut onnistua ja ostamamme oven saranatkin olivat nurinkurisia, joten lankomies päätti ottaa aikalisän ja hankkia Suomesta paremmat saranat. Tiedä sitten auttaako se oven kierouteen? Ehkä hän onnistuu seuraavalla matkalla tekemään taikojaan ja saa oven ja karmin asettumaan keskenään sopusointuun? Ehkä hän kierouttaa karmit tai sitten meidän on vain tyytyminen "niillä main" -oveen. Nyt oven virkaa hoitaa pitsiverho. Ovi – vaikka kierokin – on ihan eri juttu, olen sitä mieltä.

Sisareni ahkeroi kaiken aikaa talon vanhojen tuolien kanssa ja sai aikaan yhden täydellisen tuolin ja kolme muuta vielä muutosvaiheessa olevaa. Hänellä oli työssään sama hidaste kuin meillä muillakin eli tuolien lakkauksen kuivumista piti odotella ennen uutta lakkauskerrosta. Tuolit oli lakattava useaan kertaan ja vasta sitten pääsi verhoiluhommiin. Uudesta tuolista tuli upea ja seuraavalla matkalla muutkin tuolit valmistuvat. Verhoilukankaan värit on sävytetty keittiön muihin väreihin ja Suomesta tuotuihin tekstiileihin.

Viimeistä edellisenä iltana tarjosimme talonmiehillemme suomalaisen iltapalan: karjalanpiirakoita ja munavoita, sienipiirakkaa, ruisleipää, narskujuustoa ja lakkahilloa sekä suomalaista kahvia. Olimme saaneet myös kutsun illalliselle heidän luokseen viimeisenä iltana. Silloin he esittelivät meille ensi kertaa talonsa ja tarjolla oli illallinen unkarilaiseen tapaan. Lähtöaamuna kukon laulun aikaan hyvästelimme talonmiehet ja palasimme kotiin todetaksemme, ettei syksy ollut vielä saapunut Suomeen, vaikka olimme niin ounastelleet. Unkarissa sää oli toki hieman lämpimämpi kuin Suomessa, mutta muuten syksy tuntui olevan vasta tulossa molemmissa paikoissa.

Meillä on jo hankittuna lentoliput ensi keväälle ja pääsemme jatkamaan remonttia talolla. Silloin pääsemme pikkuhuoneen kimppuun, jonka kivilattian totesimme olevan paikoitellen saumauksistaan ratkenneen. Luultavasti asennamme kivilattian päälle laminaatin. Kesähuoneen seinien alaosat murentuivat ja putosivat lattialle, joten siellä tarvitaan paikkausta ennen paneelien laittoa. Makuuhuoneisiin etenemme vasta myöhemmmin. Niiden kalanruotoparketit ovat aika huonossa kunnossa ja mietimme yhä mitä niiden kanssa tehdään. Vaihtoehtoina ovat hiominen ja lakkaus tai maalaus tai sitten uuden lattian asennus vanhan päälle.

Lähtiessämme otimme paljon kuvia talosta ja tavaroista. Meitä varoiteltiin jälleen kerran paikallisista varkaista, joille kelpaa kaikki, mikä irti lähtee. Meillä on talossa kuitenkin hälytyslaite, jonka sain soimaan useita kertoja, kun en ollut tarpeeksi nopea kytkemään sitä pois päältä. Hälytys välittyy myös paikalliseen vartiointiliikeeseen, joka lähettää partion paikalle tarkastamaan tilanteen. Lisäksi talonmiehemme asuvat vain parin talon päässä ja vahtivat taloa.

Meidän lisäksemme talossa ja tontilla asuu monenlaisia eläimiä. Erityisen paljon havaitsimme suuria hämähäkkejä. Monen kokoisia etanoita kiipeili puissa ja liikkui pihakivetyksellä, lepakko oli eksynyt lepäilemään terassin kattoon ja kissoja kulki pihalla meitä ihmetellen. Sammakoita loikki ympäriinsä hirmuvauhtia etenkin sateen jälkeen. Sisään pyrki kärpästen lisäksi hyttysiä, jotka olivat oikein ovelia. Ne piiloutuivat odottamaan yötä, jolloin ne kävivät kaikessa rauhassa imemässä verta nukkuvista ihmisistä. Aamulla saattoi laskea vierailujen määrän käsivarsien paukamista. Linnut näyttivät olevan muuttopuuhissa ja taivaalla näkyi paljon auroissa lentäviä parvia. Pääskyset pyydystivät hyönteisiä lentäen matalalla valtavissa satojen lintujen parvissa, jotka tuntuivat välillä täyttävän koko taivaan.

Seuraavan matkan hankintalistalle jäi vielä jääkaappi-pakastin, joita kävimme jo alustavasti katselemassa. Ehkäpä hankimme myös oman auton, jonka laitamme väliaikana parkkiin lentoaseman lähellä sijaitsevan motellin pihalle. Tällä kertaa meillä oli itävaltalaisen autovuokraamon auto käytössämme ja ehkä siitä syystä saimme jälleen kerran tehdä tuttavuutta Unkarin poliisin kanssa, kun paikallispoliisi pysäytti meidät tarkastusta varten. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja matkamme saattoi jatkua. Meillä on vielä paljon oppimista Unkarista ja ehkä paikallistenkin pitää vielä totutella meihin. Joka tapauksessa meidän on opeteltava lisää unkarin kieltä, koska se on ainoa tapa kommunikoida paikallisten kanssa. Viszlát!

P.S. Töihin palattuani sain palvella unkarinkielistä asiakastamme ja onnistuin muutoin englanninkieliseen keskusteluumme sujauttamaan noin kahdeksan unkarin kielellä osaamaani sanaa. Asiakas oli oikein yllättynyt ja iloinen, suorastaan hämmästynyt siitä, että Suomessa joku osaa edes muutaman sanan unkaria.

Kuinka kauan liima oikein kuivuu?

Vihdoinkin ensimmäiset keittiön yläkaapit on saatu paikalleen. Edelleen meitä askarruttaa seinäkiinnitysten pitävyys. Liimaa on tursotettu jokaiseen seinään tehtyyn reikään ja tukilautaan, puhumattakaan kaappien taakse viritetyistä kantavista rakenteista, jotka on pultattu (ja liimattu) aina vain pidemmillä ruuveilla seinään kiinni. Eilen uskaltauduimme ripustamaan ensimmäiset kaapit niiden varaan. Siellä ne roikkuvat edelleen, tosin tyhjinä ja vielä ilman ovia.

Kaappeja kiinnitetään kahdelle seinälle ja toisella puolella ei ole mahdollisuutta rakentaa niille seinään tukea lattiasta asti. Siellä on pakko luottaa seinän pitävyyteen. Kun rakensimme sinne kaappien taustarakenteita, seinältä löytyi vain muutamia kohtia, joissa ruuvi otti kiinni pitävämpään perustaan. Sen vuoksi olemme miettineet kaapeille lisätukea. Luultavasti joudumme tukemaan kaappeja myös alhaalta päin jollakin tavalla, että ne kestävät kaappeihin tulevien astioiden painoa. En enää yhtään ihmettele sitä, ettei unkarilaisissa kodeissa yleensä ole keittiössä seinille kiinnitettyjä kaapistoja. Olen sellaisia nähnyt vain joissakin uusien talojen myyntiesittelykuvissa.

Meillä oli tarkoituksena rakentaa puolipaneeli myös sille seinälle, jolle keittiön uusi lämpöpatteri asennettiin ikkunan alle. Asentaja kuitenkin kielsi ehdottomasti laittamasta paneelia metriä lähemmäksi patteria. Totesimme, ettei siinä tapauksessa paneelia kannata rakentaa ollenkaan. Seinä pitää siis maalata kalkkimaalilla, mutta vanhan vihreän pohjamaalin ongelma kiusaa myös siellä. Seinää on nyt tasoitettu, hierretty ja hiottu. Maalin alle on levitetty seinän käsittelyainetta ja sitten on maalattu useita kertoja kalkkimaalilla. Ja odotettu kuivumista ja maalattu uudelleen. Vihreä väri kuultaa vielä joissakin paikoissa läpi mutta aion jatkaa maalaamista kunnes se peittyy.

Seinän maalausten väli vaatii aina vähintään 12 tunnin kuivumisaikaa. Samoin seiniin tungetun liiman kuivumista on pakko vain odotella. Päätimmekin pitää remontista välipäivän ja lähteä kiertelemään lähialueille.

Suuntasimme ensin Debrecenin suuntaan ja pysähdyimme Hortobágyyn. Olimme ajaneet sen ohi monta kertaa ja nähneet tien varressa torikauppiaita. Torin vieressä on hyvin vanha ravintola ja muutama museo. Torilta teimme joitakin ostoksia ja katselimme vanhaa ja kuuluisaa Unkarin pisintä kivisiltaa ja taideteoksia sen vieressä. Hortobágyn kansallispuisto on 81.000 hehtaarin suuruinen ja listattu Unescon maailmanperintölistalle. Alueella on sadoittain harvinaisia eläimiä ja kasveja. Luonnonsuojelualue on itse asiassa niin suuri, että talommekin on sen sisällä. On mukava tietää, että olemme Unescon suojeluksessa.

Jatkoimme matkaa kuuluisalle viinialueelle Egeriin, jossa olimme jo pikaisesti poikenneet edellisellä matkalla. Sitä ennen pysähdyimme Mezőkövesdissä, jossa kävimme syömässä Pizza Nerossa (Musta Pizza), mutta saimme oikein hyvää ruokaa ja aivan yllättäen englanninkielistä palvelua, mikä on hyvin harvinaista. Egerissä ehdimme käydä pikaisesti tutkimassa huonekaluja ja OBI´ssa (rautakauppa) hankkimassa erilaisia tarvikkeita remontin jatkamista varten. Kotiin palasimme vasta pimeällä.

Olisikohan se liima jo huomenna kuivaa? Ainakin aiomme jatkaa töitä, koska Unkarin matkamme alkaa lähestyä loppuaan, ja haluamme saada keittiön valmiiksi tällä matkalla. Töiden edetessä vastaan tulee yhä enemmän pieniä yksityiskohtia, listoja ja peitelautoja, jotka pitää muotoilla paikalleen ja käsitellä ennen asennusta. Kuitenkin uskon vahvasti, että saamme kaiken valmiiksi.

Pienen pienin askelin

Remontti etenee välillä etanan vauhdilla. Tuntuu siltä, että aina on odotettava jonkin asian kuivumista. Panelien pitää kuivua ennen seuraavaa vahausta, seinän käsittelyaineen ennen maalausta ja erityisesti jokaisen seinään tehdyn reiän ja siihen ruuvipropun kiinnitystä varten pursotetun liiman kuivumista. Sen vuoksi meillä on kaiken aikaa monta eri kohtaa työn alla, mutta koska mikään kohta ei tahdo tulla valmiiksi, välillä on aika turhauttava olo.

Keittiön yläkaappeja varten on rakennettu tukevat kannakkeet myös kaappien alle, koska seinäkiinnitys yksistään tuntuu liian huteralta ratkaisulta. Erityispitkiä ruuveja varten hankittiin pitkä kiviporan terä, mutta saman reiän olisi saanut tehtyä lyijykynällä. Seinien sisältä ei tahdo löytyä kiinteää rakennetta ja kaikki seiniin kiinnitettävät rakenteet on liimattava savi-olkitiiliin.

Kävimme noutamassa keittiön kaasulämmittimen ja asentaja tuli sovitusti paikalle. Lämmitin saatiin paikalleen ilman suurempia ongelmia. Saimme myös uuden vesihanan kylpyhuoneeseen pesukonetta varten. Pesukone helpottaa huomattavasti vaate- ja liinavaatehuoltoa, koska pyykkiä ei tarvitse kuljettaa Suomen ja Unkarin välillä.

Kaasuliesi asennettiin paikalleen, uuden ja pidemmän kaasuletkun avulla. Asentaja lähetti meidät ostamaan kahden metrin letkua, mutta kaupassa meille annettu oli vain metrin pituinen. Kun protestoimme asiaa moneen kertaan, kaupias lopulta turvautui pantomiimiin ja näytti, että letkua pitää venyttää. Olimme kovin epäuskoisia, mutta kun asentaja tuli paikalle, hän kiskoi letkun tuplapituuteen. Konstit on monet.

Asentaja tahtoi ostaa meiltä vanhan kaasulieden ja kyseli sen hintaa. Ilmoitimme, että lieden saa viedä pois ilmaiseksi, jos vain se kelpaa. Kaupan päälle tarjosimme vanhaa lämmitintä. Tunnin sisään molemmat oli haettu pois pihamaalta ja me säästimme niiden hävittämisen vaivan. Täällä vanhatkin laitteet kierrätetään uusiokäyttöön, mikä on vain hyvä asia, vaikka meidän silmissämme molemmat laitteet olivat ehdottomasti vaihdon tarpeessa, vaikka olivatkin toimintakuntoisia. Aikaisemmin hylkäämämme jääkaappi hyrisee jo jonkun tarpeessa olleen nurkassa. Kohta meiltä liikenee myös toinen, kun seuraavalla matkalla hankimme keittiöön uuden. Samalla pieni pakastimemmekin saattaa saada uuden kodin.

Kävimme katsomassa Tisza-joella, miltä siellä nyt näyttää. Keväällä vesi oli noussut tulvavallille asti ja tie katosi vellovan joen pinnan alle. Nyt pääsimme taas ajamaan joen rantaan asti ja joki näytti virtaavan samassa korkeudessa kuin viime syksynä. Joen rannan puissa näkyi kuitenkin selvät merkit kevään tulvasta. Muutaman metrin korkeudella nykyisestä vedenpinnasta näkyi edelleen savinen kerros puun rungoilla ja vieläkin ylempänä merkkejä tulvineesta vedestä. Kalakantaan tulvalla ei ilmeisesti ole ollut suurta vaikutusta, koska olemme nähneet kalastajia siellä täällä joen rantamilla.

Huomaatko, viemäriputki on vain viisi senttiä sivussa, no problem! Haetaan huomenna mutka Joszefilta.

Kävin asioimassa pankissa Tiszafüredissä. Jonotusautomaatista voi valita englanninkielisen palvelun. Minua ennen ei ollut asiakkaita, mutta olin silti varautunut jonottamaan ja sainkin istua penkillä pitkään, koska monet minun jälkeeni tulleet palveltiin, mutta minun vuoronumeroani ei tullut. Viimein takahuoneesta tuli nuori neiti, joka sai minut palveltavakseen. Luonnollisesti asiakaspalvelija ei puhunut englantia, mutta jonkin verran saksaa.

Olin keväällä avannut tilin ja saanut myöhemmin postissa siihen liitetyn pankkikortin, mutta minulta puuttui PIN-koodi kortin käyttämiseksi. Neiti kävi kysymässä neuvoa vanhemmalta kollegaltaan. Hän selvitti minulle, että olin itse määrittänyt PIN-koodin korttiini silloin kun sopimus oli tehty. Pankissa on nimittäin asiakkaan puolella näppäimistö ja muistin kyllä näppäilleeni siihen koodinumeron nettipankin käytön avaamiseksi. Jos olin antanut koodin myös korttia varten, en sitä enää muistanut. Neidin kertoman mukaan uuden PIN-koodin saisi noutaa maksua vastaan kahden viikon päästä. Kerroin, etten ole enää silloin Unkarissa, ja neiti ehdotti, että voisin kokeilla kolme kertaa PIN-koodin antamista näppäimistöltä. Pohdin asiaa hetken, ja päättelin, että olen ehkä käyttänyt samaa numerosarjaa kuin kotimaisessa kortissani. BINGO! Tämä(kin) tapaus osoittaa sen, että pitää alkaa kirjoittaa asioita ylös.

Kävimme päivällä hieman kauempana syömässä ja poikkesimme samalla koriostoksilla tien varressa. Turistiaika on jo ohi ja ajattelin tingata hinnasta kun olimme ostamassa kaksi koria kerralla. Kuultuaan tarjoukseni myyjärouva tempaisi korit käsistäni ja alkoi kirota saksalaisia (saksa oli ainoa yhteinen kieli). Ajoimme seuraavan myyjän luo ja ostimme kaksi koria sulassa sovussa. Kävimme myös parissa vanhoja ja käytettyjä huonekaluja myyvässä liikkeessä, mutta totesimme talomme olevan liian pieni niin massiivisille huonekaluille. Sen lisäksi ne eivät olisi mahtuneet mistään reiästä sisään taloon.

Huomenna ryhdymme asentamaan keittiön yläkaappeja kiinni seinään. Laittakaa peukut pystyyn, että ne myös pysyisivät siellä. Kerron myöhemmin, miten siinä kävi.

Syksyn satoa

Vihdoinkin olemme palanneet Unkariin! Olo oli miltei yhtä jännittynyt kuin edellisellä matkallamme, kun olimme viimeistelemässä kauppaa ja ottamassa taloa vastaan. Nyt jännitti, olisiko talossa kaikki kunnossa ja tallessa, ja millaisessa kunnossa piha olisi. Talonmiespariskunta oli kuitenkin tehnyt hienoa työtä, piha oli siisti, ja taloa oli tuuletettu viikoittain. Hämähäkinverkotkin oli siivottu, mutta niitä tuntuu ilmestyvän kymmeniä lisää joka päivä.

Kesä on Unkarissa ollut kuuma ja kuiva. Hedelmät ovat putoilleet puista ja jääneet melko pieniksi. Puissa on vielä jonkun verran omenoita ja päärynöitä sekä luumuja, joita putoilee päähän, kun kulkee talon edustalla. Lisäksi puutarhassa on meille edelleen tuntemattomia puita, joissa ei ole enää mitään hedelmiä jäljellä. Kaksi viiniköynnöstä on tehnyt runsaasti satoa talon edessä. Rypäleet ovat vasta kypsymässä.

Olemme talonmiehille selittäneet, että he voivat toistaiseksi käyttää puutarhan sadon hyväkseen tai antaa sen muiden käyttöön. Saapuessamme talolle oli talonmiehen rouva juuri kerännyt suuren sangollisen omenoita, ja pari paikallista asukasta oli niitä noutamassa. Näiden meille vieraiden ihmisten ilmeet olivat kuin omenavarkaista kiinni jääneillä ja he luikkivatkin pikaisesti tiehensä kun ajoimme auton talon portille.

Pihalla kukat ja muut koristekasvit ovat jo kukkineet ja suurin osa niistä on kuihtunut kesän aikana. Toivottavasti pääsemme pian näkemään puutarhan myös kukinta-aikaan. Ensi kevään matkan lentoliput on jo ostettu ja tulemme silloin hieman myöhäisempänä ajankohtana kuin edellisenä keväänä, joten ehkä ehdimme silloin näkemään ainakin joitakin varhaisia lajikkeita kukassa sekä hedelmäpuiden kukkivan. Viime matkan aikana kevät oli myöhässä eivätkä silloin edes lehdet ehtineet puhjeta puihin.

Remontin jatkamista varten oli hankittava vaikka minkälaista tavaraa. Kesän aikana olimme myös kilvan miettineet, mitä kaikkea muuta tarpeellista meidän on ostettava. Listat paisuivat niin pitkiksi, että laitoimme hankintoja tärkeysjärjestykseen. Vaikka taloon jäänyt irtaimisto on vanhaa, se on pääosin täysin käyttökelpoista. Päätimme, että ihan kaikkea ei tarvitse uusia heti vaan jaksotamme hankintoja useamman matkan ajalle. Lähellä sijaitsevassa isommassa kaupungissa, Tiszafüredissä, on paljon erilaisia kauppoja. Remonttia varten tarvitsemme kuitenkin tietynlaisia tarvikkeita, ja suurin osa on hankittava Debrecenistä, noin tunnin ajomatkan päästä. Se on Unkarin toiseksi suurin kaupunki ja paljon lähempänä kuin Budapest. Ajoimme sinne ostoksille heti herättyämme ensimmäisen yön jälkeen.

Matkalla Debreceniin ajetaan läpi Pustan, joka on ainoastaan heinää kasvavaa aroa. Sinne tänne tien varteen on rakennettu melko matalia näkötorneja, joihin kiipeämällä voi kuitenkin nähdä tosi pitkälle, koska koko alue on täysin tasaista ja lähes puutonta. Siellä täällä tien varsilla näkyy suuria lammaslaumoja paimenineen, samoin nautaeläimiä useiden kymmenien yksilöiden laumoissa. Eläinten laidunmaat jatkuvat silmän kantamattomiin. Pustalla ei ole viljelyksiä, mutta muualta viljat oli jo korjattu, vain maissi ja auringonkukka odottivat vielä vuoroaan.

Kaksi päivää kuljimme kaupasta toiseen, ostimme kodinkoneita, erilaisia tarvikkeita ja puutavaraa sekä tilasimme isommille tavaroille kuljetuksen talolle. Yksi päivä oli siis varattava sille, että tavarat tuodaan johonkin aikaan. Olimme sopineet talonmiesten kanssa, että he tilaavat samalle päivälle asentajan, jonka tarvitsimme asentamaan keittiöön uuden lämmityslaitteen ja kylpyhuoneeseen pesukoneen vesiliitännän. Tavarakuljetukset saapuivat, samoin asentaja, joka teki meille listan hankittavista tarvikkeista.

Lämmityslaitteen hankinta osoittautui vaikeaksi, koska sitä ei tahtonut löytyä mistään kaupasta. Kaasulämmittimeen kuuluu yhtenä osana seinän läpi viety poistoputki. Meillä se oli "vanhaa" mallia, jota ei enää käytetä. Uuden rakentaminen olisi kuitenkin hankalaa ja kallista, joten yritimme löytää nykyiseen läpivientiin sopivaa lämmitintä. Olimme varautuneet siihen, että laite pitää hakea Debrecenistä, mutta pieni liike Tiszafüredissä otti asiamme hoitaakseen. Liikkeen omistaja alkoi soitella ympäri Unkaria ja kertoi hetken kuluttua, että sopivia laitteita on Unkarissa vain kolme kappaletta. Pian hän onnistui löytämään niistä yhden, joka saapuu muutaman päivän kuluttua postitse.

Tarvitsemme vielä lisää puutavaraa, jota ei saa lähikaupungista. Sen vuoksi yhden meistä täytyy lähteä autolla Debreceniin hakemaan tavaraa, koska vain muut penkit kaatamalla sen saa mahtumaan autoon. Olimme vuokranneet melko suuren auton kuljetuksia silmällä pitäen, mutta onneksemme saimme käyttöömme varattuakin suuremman auton tälle reissulle.

Ostosmatkojen ja tavaratoimitusten jälkeen lähdimme kyläilemään Debreceniin. Edellisen matkan tulkkipariskuntamme oli jo aikaisemmin kutsunut meidät kylään. Olimme tarvinneet heidän apuaan myös matkojen välissä ja nytkin jouduin viemään mukanani pinon Unkarista saapuneita papereita selvitettäväksi. Olemme tosi onnekkaita, koska olemme löytäneet täältä niin ihanan pariskunnan, joka haluaa auttaa meitä kaikissa asioissa. Emme millään selviäisi ilman heidän apuaan. Kävimme yhdessä torilla maistelemassa paikallisia herkkuja. Ruoka oli oikein hyvää ja nautimme myös kiertelystä vanhassa kaupungissa. Lisäksi opimme lisää Unkarin historiasta, jonka moniin käännekohtiin Debrecen liittyy.

Viime matkalta kotiin lähtiessämme – varmuuden vuoksi – piilotimme arvokkaimpia tavaroita ympäri taloa. Palattuamme meidän piti koettaa muistaa, minne mikäkin tavara on laitettu. Nettiyhteyttä varten kasasimme vastaanottimen ja johdot, mutta emme saaneet yhteyttä toimimaan. Ajattelimme, että käymme myöhemmin pyytämässä apua pormestarin toimistossa meitä aikaisemmin auttaneelta henkilöltä. Onneksi emme ehtineet sinne asti, koska jotakin muuta tavaraa etsiessä löytyi vahingossa vielä yksi puuttuva osa, joka piti liittää vastaanottimeen. Yhteys täällä on rakennettu aivan eri tavalla kuin kotona, joten emme muistaneet, että tuo lisäosa puuttui. Yhteydessä ei siis ollut mitään vikaa, vaan meidän muistissamme. Ehkä jatkossa tarvitsemme muistilistan, että osaamme asettua taloksi puolen vuoden poissaolon jälkeen. Onneksi viimeksi Suomeen lähtiessämme teimme valmiiksi listan asioista, jotka pitää muistaa kotiin lähtiessä.

Keittiön remonttia on ostosten välissä jatkettu pienin askelin, mutta kohta pääsemme tositoimiin. Muutamassa päivässä pitäisi tulla valmista, ja sen jälkeen pääsemme jatkamaan muihin huoneisiin. Seuraa blogia niin pysyt ajan tasalla.

Matkan viimeiset päivät

[Pahoittelen blogitekstin viivästymistä. Olen jumittunut edelliseen tekstiin ja itsepäisesti koettanut saada lisättyä kuvia blogitekstin sekaan, mutta se on kerta kaikkiaan mahdotonta. On parempi vain jatkaa tarinaa.]

Blogitekstin päivityksessä on muutenkin ollut tauko, koska matkan viimeisinä päivinä en ehtinyt sitä tehdä ja Suomeen palattuani on työ vienyt kaiken ajan. Edellisessä osassa olimme lähdössä talonmiespariskunnan luo illalliselle. Eipä se sitten ihan niin mennytkään.

Sattumoisin paikalla ollut autonvuokrausliikkeen kaveri oli käymässä silloin kun talonmiespariskunta ilmoitti kutsustaan ja hän sai toimia tulkkina. Hieman ihmettelin silloin sanamuotoja, koska kuulosti siltä, että he "antavat" meille ruokaa. Illalla se sitten selvisikin: juuri kun olimme saaneet itsemme kuntoon kyläilyä varten, talonmiehet pöllähtivät paikalle ruokakorien kanssa. He asettuivat kesähuoneeseen, jota käytämme remontin aikaisena keittiönä ja alkoivat purkaa lastiaan.

Emme olleet varautuneet tilanteeseen, mutta jostakin onnistuimme löytämään ruokailuvälineitä ja herkuttelu saattoi alkaa. Tarjolla oli leipää, itse tehtyä grilli- ja ryynimaksamakkaraa, maustekurkkua ja tietenkin Palinkaa, Unkarin "pontikkaa". Kaikki ruoat maistuivat oikein hyvältä! Tarjoilimme jotakin juotavaa myös omasta varastostamme ja huolimatta kielimuurista juttu alkoi luistaa. Sanakirjoja ja käännösohjelmaa käyttäen selvitimme monia asioita ja teimme tuttavuutta. Sinä iltana saimme uusia ystäviä Unkarista.

Keittiön lattialaminaatit olivat saapuneet, mutta maalaus oli vielä kesken. Sitä viimeisteltiin ja samalla asennettiin paneelia seiniin. Yhtenä ongelmana oli tukevan seinäpinnan löytäminen, koska seinät ovat savi-olkitiiltä, ja seinän sisällä taitaa olla eristyksenä tyhjää tilaa tiilien välissä. Pitkillä ruuveilla ja liimatuilla propuilla saimme kuitenkin paneelit pysymään seinässä. Samalla suunnittelimme erityisen tukevaa kiinnityssysteemiä keittiön yläkaapeille, joiden seinällä pysymisestä tulee haastavaa.

Viimein oli lattian asennuksen aika. Se sujui nopeasti, vaikka keittiön seinät kulkevat "laineilla", eikä lattia-ala ole läheskään suorakaiteen muotoinen. Pala palalta laminaatit saatiin muotoiltua sopiviksi ja viimeinenkin, kiilan muotoon asettunut rivi oli paikoillaan.

Pojat alkoivat kokoamaan keittiökaappeja, jotka laitettaisiin paikoilleen seuraavan matkan aikana. Keittiössä oli nyt maalattu katto ja seinät sekä paneeli oli saatu asennettua osaan huonetta. Lattia oli valmis ja kaapistot olivat valmiina asennettaviksi paikoilleen. Seuraavalla matkalla keittiöön pitää hankkia pöytätasot, lavuaari, liesi ja jääkaappi. Lämpöpatteirikin on vaihdettava, koska nykyinen on kolhiintunut ja likainen ja on onnistunut menemään ihan kiemuraan. Vessaan tarvitaan ovi, jonka virkaa tähän asti on hoitanut pitsiverho. Ei ihan sama asia.

Kesähuoneeseen on myös suunniteltu panelointia ulkoseiniin. Niissä on selviä merkkejä kosteudesta, jota on koetettu maalata piiloon ennen talon myyntiä. Kosteus johtunee siitä, että kesähuonetta on talvisaikaan pidetty kylmänä, kuten olohuonettakin. Talon katolta johtaa myös vesiränni juuri kesähuoneen kulmalle, joten sen seinustoilla on olllut talvisin hyvin märkää. Rännin siirto on jo ohjelmassa. Sisäseinät on kuitenkin syytä käsitellä ennen paneelin laittoa.

Meillä on valmiina lattiamateriaali yhteen huoneeseen. Se oli alunperin tarkoitettu "pikkuhuoneen" lattiaan. Kun tutkimme tarkemmin, mitä huoneen muovimaton alta löytyy, huomasimme siellä olevan kivilattian ja epäilemmekin huoneen toimineen joskus keittiötilana ennen talon laajennusta. Jos kivilattia on hyväkuntoinen, annamme sen jäädä paikalleen ja hankimme joitakin mattoja, ettei se ole liian kylmä. Siinä tapauksessa voimme korvata kesähuoneen kokolattiamaton laminaatilla, joka oli tarkoitettu pikkuhuoneeseen. Molempien huoneiden katto ja seinät vaativat maalausta, mutta se on meille jo tuttu juttu.

Talonmiespariskunnan kanssa on sovittu pihatöistä kesän aikana. Puita leikataan keväällä ja piha pidetään siistinä kesällä. Pihaa ympäröivää aitaa pitää korjata, mutta talvi on sille työlle parempi aika. Lisäksi aidan korjaamiseen pitää ilmeisesti pyytää lupa naapureilta, joita meillä lienee viisi kappaletta.

Tonttimme on hieman erikoisen mallinen, koska se ei ole täydellinen suorakaide, kuten yleensä. Siinä on puutarhan perällä "sivusiipi", joka kohtaa toisen naapurin peilikuvaltaan samanmuotoisen tontin. Siipien suojaan jää lähimmän naapurin hieman pienempi piha. Tämän siipinaapurin pihalla onkin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sen verran kun ehdimme seurailla pihan tapahtumia, lampaat, vuohet, kanat, hanhet, ankat ja muut kotieläimet koettivat saada selkoa siitä, kuka määrää tahdin. Eläimet lainehtivat milloin laumassa, milloin yksikseen, koettaen pitää komentoa. Alakynteen jääneen eläimen lajitoverit pelmahtivat paikalle puolustamaan lajiaan. Loppputulos näytti olevan ratkaisematon, kunnes paikalle saapui talon kissa, joka sai kyytiä kaikilta yhteisesti.

Yhtenä päivänä päätimme ajella katsomaan myös Tisza-jokea, jonne on taloltamme vain muutama kilometri. Talomme sijaitsee aivan kylän laidalla ja joen erottaa kylästä lintutorneja täynnä oleva ruovikkoinen alue. Joen tulvapenkere on usean metrin korkuinen, joten kylään asti on tuskin tulvia odotettavissa. Matkamme tyssäsi kuitenkin penkereelle, koska joen pinta oli noussut sen juurelle asti ja ajotie katosi vellovaan veteen.

Edellisellä matkalla olimme ajaneet pitkälle penkereen toiselle puolelle. Joki oli silloin ollut syvällä uomassaan, mutta nyt se oli valloittanut koko suojavyöhykkeensä. Sammakot nauttivat keväästä joen suojaisemmissa paikoissa ja itse joki virtasi melko vauhdikkaasti. Saimme paikallisilta ihmisiltä erilaisia arvioita vedenpinnan korkeudesta, ja niistä päätellen joen pinta saattoi olla jopa kymmenisen metriä normaalia korkeammalla.

Lähtöpäivänä teimme mutkan matkaan ja kävimme pikaisesti tutustumassa Egerin kaupunkiin. Se näytti hyvin miellyttävältä ja suuri osa keskustaa oli rauhoitettu kävelykaduiksi. Autonvuokrausliikkeen edustajan tapasimme lentokentällä hänen pyynnöstään. Kyselin häneltä rengasrikosta, mutta hän ei osannut sanoa asiasta mitään. Vakuutuspaperit oli täytetty kun renkaat vaihdettiin, ja annoin ymmärtää, että heidän päätöksestään riippuu, vuokraammeko autoa heidän kauttaan jatkossa.

Toistaiseksi liikumme vuokra-autolla, mutta olemme miettineet myös oman auton ostamista, koska autot ovat Unkarissa hyvin edullisia ja tietojemme mukaan vakuutuskaan ei ole kovin kallis. Lentokentän läheltä löytyy edullinen parkkipalvelu ja kuljetus kentälle. Toinen vaihtoehto on oman auton säilyttäminen "kotona", mikä vaatii sopivan kuljettajan löytämistä paikkakunnalta. Se tuskin lienee ongelma. Renkaiden korjauksesta syntyi kuitenkin ongelmia ja riita autonvuokrausfirman kanssa, mutta siitä kerron myöhemmin lisää.

Tämän matkan päätimme tyytyväisinä, koska keittiön remontti oli edennyt lähes suunnitelmien mukaan. Jäljellä on jonkin verran taso- ja kaapistotöitä, mutta muut pinnat ovat lähes valmiita. Seuraavalla matkalla pääsemme muiden huoneiden kimppuun. Talossa olevista huonekaluista olemme valinneet sinne jäävät, joista osa tarvitsee kunnostusta. Se tehdään seuraavilla matkoilla. Käytämme hyväksemme kaikki hyväkuntoiset huonekalut, joista osa kaipaa hiontaa ja maalausta ja osa uutta verhoilua. Tätä kirjoittaessani on verhoilukankaat jo ostettu ja suunnitelmat huonekalujen kunnostuksesta laadittu. Taloon jäävät huonekalut ovat 50+ vuotta vanhoja ja aikanaan tehty kestämään.

Muidenkin suunitelmien teko syksyn matkaa varten on aloitettu. Hankintalista pitenee päivä päivältä. Aikataulujakin on mietitty, varsinkin sen vuoksi, että myös loman pitoon jäisi aikaa, eikä koko matka kulu remontin merkeissä. Olemme Suomesta hankkineet valmiiksi esimerkiksi verhoja, koska haluamme taloon jotakin suomalaista, joka on sovitettu unkarilaiseen kalustoon ja värimaailmaan.

Olen ottanut huolehtiakseni kaikista laskuista, jotka tulevat Unkarista talonmiespariskunnan lähettäminä kotisuomeen. Olen opetellut erilaisia tapoja hoitaa laskujen maksut (niitä on hämmentävän monta erilaista) ja osan laskuista onnistuin siirtämään suoraveloituksiksi. Sain myös unkarilaisen pankkikorttini, mutta en vielä PIN-koodia sen käyttämiseen. Vaikka olen oppinut monikieliseksi, on unkarin kielen opiskelu tuottanut vaikeuksia. Alkuun pääseminen on tuottanut ongelmia, koska mistään muusta kielestä ei tunnu olevan apua. Ehkäpä kieltemme sukulaisuus avautuu minulle – jonakin päivänä – paljon myöhemmin?

[Huomautus lukijalle: lankomies on aika velho ja sai kuvat liitettyä blogiin.]

Kaikki järjestyy, kunhan paperia riittää

Seuraavana aamuna lähdimme tulkin ja hänen miehensä kanssa Tiszafürediin ostoksille. Aloitimme lattioista. Löysimme sopivat laminaatit kahteen huoneeseen, mutta tavaraa ei myymälässä ollut tarpeeksi. Teimme tilauksen ja saamme laminaatit myöhemmin kotiin kuljetettuna. Mukaan lähti myös pari mattoa tuleviin tarpeisiin.

Seuraavaksi siirryimme puutavaraliikkeeseen. Sieltä ostimme seinäpaneelia, lautatavaraa sekä joitakin tarvikkeita. Ne kuljetettaisiin paikan päälle jo seuraavana päivänä. Oli maalikaupan vuoro. Saimme materiaalit ja tarvikkeet sekä tarkat ohjeet katon ja seinien käsittelyyn ja maalaukseen unkarilaiseen tapaan kalkkimaalilla.

Tulkkipariskuntamme oli ystävällisesti käynyt jo ennen matkaamme ostamassa haluamamme keittiökalusteet (viimeiset kappaleet) Debrecenistä. Ne oli jo toimitettu talolle. Raskas tavara alkoi olla valmiina ja työkaluja hankitaan tarpeen mukaan lisää.

 

Edellisenä päivänä olimme jo ehtineet tyhjentää keittiötä ja tutkia tarkemmin seiniä. Työtä tulisi riittämään niiden kanssa. Pussien ja pensseleiden sekä maalien ja siveltimien kanssa jatkoimme matkaa asianajajan toimistolle. Alkoi papereiden täyttäminen, mikä tuntuu olevan unkarilaisten mieliharrastus. Mikään asia ei etene ilman papereita, kopioita ja loputonta leimaamista. Sopimuksia ja valtakirjoja allekirjoitettiin useana kappaleena, mutta meille ei annettu mukaan ensimmäistäkään paperia.

Sitten tuli totuuden hetki: irtaimiston kauppa. Asianajaja kysyi tarjoustamme ja ilmoitimme summan. Välittömästi myyjä ilmoitti, että kaupat on tehty. Iso huoli putosi hartioilta, ja pääsimme kiitosten ja hyvästelyjen jälkeen jatkamaan matkaamme talolle. Kävimme matkan varrella ostamassa mokkulan internetyhteyttä varten, mutta se olisi vain hätävarana, jos sellainen tilanne tulisi. Yllättäen kunnanjohtaja soitti tulkillemme ja kutsui meidät vastaanotolle maanantaiaamuna.

Tulkkipariskunta jatkoi kohti kotiaan ja me palasimme talolle jatkamaan keittiön valmistelua. Siivous- ja järjestelytyötä riitti koko seuraavaksi päiväksi. Osan huonekaluista kannoimme ulos hävitettäväksi ja järjestelimme loput uudelleen. Sunnuntaina saisimme kaksi työmiestä Suomesta ja heitäkin varten piti tehdä tilaa.

Lähinnä kyläämme sijaitseva ravintola oli saanut meistä vakioasiakkaat, koska emme voineet laittaa ruokaa kotona. Tulkkime oli "komentanut" tarjoilijaa pitämään meistä hyvää huolta. Saimmekin siellä erinomaista palvelua ja oikein maittavaa ruokaa.

Sunnuntaina haimme "pojat" lentokentältä Budapestistä. Samalla teimme siellä lisää ostoksia. Matkalaukkujen kanssa auto tuli taas täyteen tavaraa. Koetimme pitää kiirettä paluumatkalla, että ehtisimme vakiopaikkaamme syömään. Sisareni oli jäänyt talolle siivoamaan ja hänet oli tarkoitus hakea sieltä.

Matkan varrella oli joitakin kilometrejä todella huonossa kunnossa olevaa tietä. Siinä oli syviä monttuja ja piti olla tarkkana niitä kiertäessään. Matkan aikana oli kuitenkin tullut pimeää, ja eräässä kohdassa auton pyörät osuivat isoon kuoppaan, koska en voinut väistää sitä vastaan tulevan auton vuoksi. Takarengas puhkesi ja eturenkaan vanteeseen tuli pahan näköinen lommo.

Pimeässä purimme tavarat autosta ja vaihdoimme takarenkaan. Huomattavasti aikaisempaa varovammin ajoimme seuraavan ravintolan luo. Pidemmälle emme olisi ehtineet ennen sulkemisaikaa. Sisko raukka sai talolla purra leipää, koska emme päässeet häntä hakemaan mukaan aterialle. Myöhemmin kuulimme, että vakioravintolassamme meitä oli odotettu yli sulkemisajan, mutta saimme oharimme anteeksi, kun tulkkimme kertoi rengasrikosta.

Maanantaina työmiehet puhkuivat innosta päässessään hommiin. Me muut kampasimme hiukset ja lähdimme kunnanjohtajan luo. Tulkkimme oli myös saapunut ja nelisin istuimme kuuntelemassa tavalliset litaniat kunnantalolla. Sitten päästiin asiaan.

Kerroimme ongelmistamme internet-yhteyden kanssa. Kunnanjohtaja levitteli käsiään, laajakaistan levitys on yksityisten yhtiöiden päätösten varassa. Kerroimme kunnanjohtajalle, että voisimme viipyä paikkakunnalla paljon pidempiä aikoja, jos pystyisimme tekemään töitä täällä ollessamme. Kunnollisen internet-yhteyden avulla se olisi mahdollista.

Asioihin saatiin heti vauhtia. Kunnanjohtaja kutsui paikalle sihteerinsä ja komensi tämän auttamaan meitä kaikin tavoin. Hetken päästä sihteeri kertoi, että asentaja tulee seuraavana aamuna kytkemään internetin toimintaan. Kävi ilmi, että kylällä on langaton verkko, joka on nopea ja edullinen. Olimme tyytyväisiä, että menimme kunnajohtajaa tapaamaan, koska muuten olisimme joutuneet odottelemaan nettiyhteyttä ainakin syksyyn asti, luultavasti pidempäänkin.

Sihteeri järjesti myös vesisopimuksen allekirjoitusta varten tapaamisen ja lupasi tulla mukaani selvittämään asiaa, koska tulkkimme ei silloin olisi paikalla. Olin saanut yhteyden autonvuokrausfirman johtajaan ja pyysin ohjeita renkaiden korjaukseen. Lähetin sähköpostilla kuvat renkaista ja selostuksen tapahtuneesta. Onneksi oli mokkula, jonka avulla sain postin lähetettyä.

Olimme aikaisemmin kyselleet talossamme olevan hälytyslaitteen toiminnasta. Talonmiehemme oli kutsunut asentajan paikalle vaihtamaan järjestelmään uuden akun. Samalla he liittivät järjestelmään langattoman lähettimen ja hälytyksen sattuessa vartiointiliike säntää paikalle. Voimme ehkä olla Suomessa hieman rauhallisemmin mielin, koska kylässämme on tapahtunut varkauksia ja tietysti "rikkaiden" ulkomaalaisten talot kiinnostavat eniten. Eräästä talosta oli viety kaikki mahdollinen, ikkunoita ja kattoa myöden.

Tulkin kanssa lähdin tekemään jätesopimusta Tiszafürediin. Sähkö- ja kaasusopimukset oli tulkin mies saanut tehtäväkseen valtakirjan kanssa Debrecenissä. Jätesopimus saatiin nopeasti valmiiksi. Onneksi olin ottanut kauppakirjan mukaan, koska siitä piti saada kopiot sopimuksen liitteeksi. Pieni ongelma syntyi jätelaskun maksusta. Se onnistuu ainoastaan suoraveloituksella. Seuraavaksi siis pankkiin avaamaan tili, jolta suoraveloitus voidaan tehdä.

Olimme jo edellisenä päivänä todenneet, että laskuja alkoi kertyä sellainen määrä, että unkarilainen pankkitili tulisi halvemmaksi kuin maksut Suomesta eri firmojen tileille. Pankkivirkailija avasi tilin, kun olin allekirjoittanut nipun papereita ja passini oli kopioitu todisteeksi. Ihan pieni ongelma tuli internet-pankin sopimusta tehdessä. Siihen tarvitaan unkarilainen kännykkäliittymä, koska vaihtuvan salasanan pankki lähettää tekstiviestinä joka kirjautumisen yhteydessä. Ulkomainen liittymä ei kelpaa.

Kolmannen kerran sai puhelinyhtiön tyttö palvella meitä. Liittymä aukesi helposti ja palasimme pankkiin viimeistelemään sopimukset. Tulkin mies ilmoitti Debrecenistä, etteivät sähkö- ja kaasulaitos suostu tekemään sopimuksia nimiini, koska myyjäpuolen valtakirja asiassa puuttuu. Ilmoitimme tilanteesta asianajajalle ja pyysimme häntä hankkimaan valtakirjat. Unkarissa ei riitä, että ilmoittautuu halukkaaksi maksamaan laskuja. Sitä ennen täytyy edellisen maksajan ilmoittaa, ettei enää halua maksaa. Sitten muutama kopio, valtakirja, leima ja allekirjoitus, ja lasku saapuu talollemme, ehdottomasti ei Suomeen. Koetankin saada mahdollisimman monta laskua suoraveloitukseen.

Haimme vielä vähän lisää remonttitavaraa ja palasimme kotiin. Minulla oli aikainen ylösnousu ja treffit kunnanjohtajan sihteerin kanssa. Ensin menisimme vesilaitokselle aamuvarhaisella sopimuksen tekoon ja sitten sihteeri tulisi valvomaan internetin asennusta.

Autonvuokrausfirman johtaja soitti ja ilmoitti, että auton voi viedä korjattavaksi. Korjaamo vain sijaitsi 200 kilometrin päässä. Ilmoitin hänelle, että en aja autolla 20 kilometriä kauemmaksi, koska eturengas ei kestä. Muistutin vielä siitä, että autossa ei ole enää vararengasta ja matkan teko loppuu siihen paikkaan, jossa eturengas tyhjenee. He lupasivat miettiä asiaa vielä uudelleen.

Jonkin ajan kuluttua hän soitti ja pyysi vanteen mallinumeroa. Saatuaan sen hän ilmoitti tulevansa paikan päälle vaihtamaan renkaan. Myöhään illalla hän ilmestyi neljän uuden renkaan kanssa. Kylätien laidalla vaihdoimme renkaat ja vararengaskin on taas omalla paikallaan. Ilmoitin, että en ole halukas maksamaan laskua, koska syynä oli huono tienpito. Täällä se syy ei taida toimia ja lasku kuitataan takuumaksusta.

Aamulla muut jäivät nukkumaan, kun hiivin talosta. Päästyämme sihteerin kanssa vesilaitokselle jouduimme odottelemaan oikeaa virkailijaa, joka oli käymässä muualla. Lopulta hän saapui ja vaati sekä kopiota kauppakirjasta että valokuvaa vesimittarista. Heillä oli käytössä vain kalkkeeripaperia, joten tällaiset dokumentit piti asiakkaan itse hoitaa. Vein sihteerin kunnantalolle kopiointihommiin ja laskeuduin talolla maan alle kuvaamaan mittarin kännykkäkameralla.

Vesilaitokselle palattuamme virkailija vilkaisi ottamaani kuvaa ja laati monta sivua papereita. Allekirjoitusten jälkeen ilmoitettiin, että sopimus tulee sitten joskus postissa. Sain mukaani kuitenkin toisen paperin, johon merkittiin suoraveloitusta varten numerosarja.

Lähdin sen kanssa pankkiin ja sain vesilaskun liitettyä pankkitilini suoraveloituksiin. Olimme usealla eri kortilla yrittäneet nostaa rahaa automaateista, viimeksi pankin aulassa, mutta yhteydet eivät toimineet. Sain kuitenkin pankin tiskiltä nostettua rahaa Visa-kortilla, joka alkoi olla melko kuiva, koska se oli ainoa (lähes aina) toimiva maksuväline seteleiden lisäksi. Seuraavalla matkalla voisin käyttää unkarilaista pankkikorttiani ja maksaminen olisi helpompaa.

Internet-asentaja valvojineen oli työn touhussa kun saavuimme takaisin. Häntä varten oli ollut pakko käydä hakemassa käteistä rahaa. Homma valmistui pikavauhtia ja nyt talossa on 20 megan langaton yhteys (tosin paperissa lukee 20 gigaa).

Remontti etenee hyvää vauhtia ja keittiön maalaus on käynnissä monivaiheisen pohjatyön jälkeen. Huomenna pääsemme laittamaan seinäpaneeleita ennen kuin lattiamateriaali saapuu iltapäivällä. Torstaina saatamme päästä jo kaapistojen kimppuun.

Ilma on ollut viileää eikä luonto ole kunnolla herännyt. Puiden silmut ovat pulleita mutta lämpö ei vielä riitä niiden aukaisuun. Hieman lämpimämpää ilmaa on luvassa, joten ehkä ehdimme nähdä hiirenkorvat ennen lähtöä. Kurkiaurat pysähtyvät talon takaa alkavalle suistoalueelle ruokailemaan ennen kuin jatkavat matkaansa, ehkä Suomen suuntaan?

Kissoja pyörii ulkona ruokaa vaatien. Olemme niille selittäneet, että vanha rouva on muuttanut pois. Niidenkin on paras tottua uusiin omistajiin. Luultavasti naapureilla on vielä enemmän totuttelemista, mutta kaikki tuntuvat seuraavan hyvin uteliaina, mitä talolla tapahtuu. Talonmiespariskunta kutsui meidät päivälliselle keskiviikkona. Vaikka emme osaa vielä montaakaan sanaa unkaria, ei meitä huoleta, koska talonmiehen rouva pitää puhumisesta huolen.